Ja niin tuli ommeltua

"Sontsi! Annan sinulle 10 päivää aikaa. Budjetti on vapaa, mutta kehoitan pysyttelemään minimimäärässä. Apunasi saat käyttää muita vaatteita tai kankaita, nappeja, vöitä ym. koristuksia, sekä vapaaehtoisia tuttaviasi helpottamaan ompelu-urakkaasi. Mahdolliset avustajat eivät kuitenkaan saa puuttua millään lailla suunnitteluprojektiin.Työstä tulee ottaa kuvat ennen ja jälkeen. On myös toivottavaa että yhdessä jälkeen -kuvassa olet pukeutuneena asuun julkisessa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä.Raportoi onnistumisesi blogiin ylempänä olevien ohjeiden mukaan ja ole hyvä ja kirjoita niin paljon mokistasi, huonoista ratkaisuistasi ja älynväläyksistäsi kuin vain osaat ja uskallat, emme kiellä ollenkaan!"Sinun tulee ostaa kirpparilta mahdollisimman ruma vaatekappale, jonka tämän kuluvan kymmenen päivän aikana muokkaat sellaiseen uskoon että kehtaat sitä julkisesti pitää ylläsi."


Varmaan kenen tahansa muun mielestä haaste olisi naurettavan helppo. Mutta ihmiselle, joka ihan oikeasti tuhersi itkua ennen ala-asteen pakollisia käsityötunteja, oli asiassa sulattelemista. Ajatus mysteerimömmöjuomasta alkoi tuntumaan äkillisesti oikein miellyttävältä ja hetken mietinkin luovuttamista. Mutta koska se olisi noloa ensimmäisessä haasteessa, suuntasin mummojen suosimalle kirppikselle ja löysin parilla eurolla seuraavanlaisen uskomattoman kaunottaren:

Huomatkaa taustalla lamaantuneena tuijottava kissa.

Joillakin ihmisillä on synnynnäinen taito suunnistaa aina oikeaan suuntaan, koota Ikean mikä tahansa asia ja ommella vaate ilman mitään ohjeita. Koska olen miljoonien kilometrien päässä kyseisestä ihmistyypistä, piti pistää kaveri hommiin. Valloittava assistenttini Annukka kuitenkin on äärimmäisen tiukka muikkeli, ja jouduin ompelemaan koneella. Autolla ajaminen on paljon helpompaa - poljinjalkaani iski uskomaton kramppi kun pelkäsin ryssiväni koko homman.

Huomatkaa armottomasti kyyläävä kissa.

Oli alusta alkaen selvää, että paidasta pitää saada hame. Halusin suoriutua hommasta nopeasti, enkä sortunut assistenttini ideoihin vaihtaa nappeja tai lisätä muita krumeluureja - siinä sitten leikeltiin hihat pois, surrattiin eestaas ja lähinnä voivoteltiin, että peittääkö tää ees persettä.

Tässä tänään koulun ruokalan edessä kuvattu lopputulos:

Kyllä se jonkinmoiselta hameelta näyttää. Assistenttini avokin mielestä kuvio on epäilyttävä eikä ihan tätä päivää , mutta pystyin huoletta käyttämään härpäkettä julkisesti. Mission completed!

Tehtävään kulunut aika: n. 2 h (sisältää paidan metsästyksen)

Kulunut budjetti: n. 3 €

Tehtävän vaikeusaste: menneisyyden traumoja mieleen nostava

Nolousaste: tässä tapauksessa ei huolta