maanantai 13. toukokuuta 2013

Supermegakuntokuuri - Lopputulokset

Mantsin puheenvuoro:

Superdieetti... on... OOOOHIIIII! Whiiiii!
No ei, ei se nyt niin paha ollut. Ja yllättävän nopeasti 6 viikkoa hurahtaa. Ruokailuihinkin tottui ihan mukavasti ja aerobisista tuli melkein riippuvaiseksi. Varsinkin kun olen joutunut rajoittamaan liikkumisia ihan liian kauan erinäisten vammojen takia*, niin oli ihana päästä hikijumppaamaan oikein kunnolla.

Päällisinpuolin kuntokuurista jäi todella hyvä fiilis. Mukavasti haastetta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja parasta on että itse oikeasti huomaa tulokset. Ikäviä puolia mainitakseni. TISKIT! Tiskiä kertyi ja paljon. Kun koko ajan syö ja laittaa ruokaa niin ei mikään ihme. Mutta haaste olisi ollut huomattavasti mukavampi jos käytössä olisi ollut astianpesukone.

Sinnehän alkaa kasvaa ihan oikeaa lihasta

Neljännen viikon päätteeksi pidimme tankkauspäivän. Tai no ei sitä ainakaan minun kohdallani voi oikein tankkauspäiväksi sanoa, söin nimittäin aivan liian vähän siihen verrattuna mitä tuolloin olisi kuulunut syödä. Herkuteltua kuitenkin tuli. Sombrero varmaan kertookin kuinka hyvin, se on meistä se pullahiiri ja veti tuon roolin hieman paremmin kuin allekirjoittanut. Mulla oli enemmän haaveena ne pastat ja leivät mitä Sonkun kanssa silloin kokkailtiinkin. Mmmmm.  

Joitain pieniä lipsahduksia matkan varrelle mahtui. Lähinnä ne osuivat niille päiville kun tuli oltua reissun päällä, ja suhteellisen hyvin sitä tuli kuitenkin noudatettua ohjeistuksia siitä MITÄ sai syödä. Ruokailuajankohdista ei sitten sanotakkaan mitään. Ne vähän.. meni uusiksi lipsahduspäivinä. Hups.
Pääasia kuitenkin että tavoitefarkut mahtuu nyt päälle ja jää itseasiassa vyötäröltä jopa löysäksi, ja paita joka on aiemmin ollut tiukka/tyköistuva on nyt löysä ja roikkuva, eli juu, tuloksia on tullut.


Säännöt: Tarkoituksena oli noudattaa kuuden viikon ajan tiukkaa ruokavaliota sekä valmiiksi määriteltyjä liikuntaohjeita. 4krt viikossa aerobisia harjoitteita ja samanmoisen verran lihastreenejä. 

Budjetti: Rahallisesti tuo kävi hieman kalliiksi. Ainakin verrattuna siihen mitä normaalisti ruoista on tottunut maksamaan.

Haasteellisuus: Ruoista oli kaikkein vaikein pitää kiinni. Ei niinkään siitä mitä söi, vaan milloin söi. Ruokailut tuntui joskus vähän pakkopullalta kun ei olisi ollut edes nälkä. Liikunta tuli jotenkin paljon helpommin ja sitä lähti ihan mielellään tekemään. Kuten aiemmin mainitsinkin "mukavasti haastetta, mutta ei kuitenkaan liikaa".

Nolous: Jos pitää jotain sanoa, niin nolointa on ehkä se fiilis kun julkaisen jotain omia vatsakuviani nettiin näyttääkseni että olen oikeasti osallistunut haasteeseen. 


Vatsamakkaroille kyytiä!
Niijoo muuten, tuo harmaa osa housuissa on siis ihan noiden housujen oma vyötärökaistale. Hahah. Tästä käytiin kerran eräs hyvin hämmentävä keskustelu... Ei siitä sen enempää.

Mutta. Haasteesta selviydytty! Jes! Hyvät fiilikset jäi ja kannatti testata.
Ajattelin itse jatkaa vielä ainakin osittain samalla linjalla. Jospa vaikka kesäkuntoon? Hehee.
No joo, ehkäpä annan puheenvuoron Sontsille. Saa kertoa omat kuulumisensa.

P.s. Kaverin sanoja lainatakseni "Eihän sitä Sonkkuu enää ees tunnista samaks ihmiseks", katsotaan pitääkö paikkaansa...

*Käytän näköjään aina samaa ilmaisua


Miten Sontsin kävi

Jumankauta mitkä absit! Siis ei mulla mutta Mantsilla. 

Dieetti tosiaan loppui  ja meikäläinen palasi saman tien muutamaksi päiväksi hyvin autuaalle pulla,-leipä -ja keksidieetille. Varsinkin leivän syönti aiheutti semmoisen raskausmahan ja huonon olon ettei mitään järkeä, ja ensimmäinen dieetitön päivä oli aivan kamala. Mutta itsehän lyllersin leipomaan heti viimeisen dieettipäivän yönä korvapuusteja, ja onhan ne nyt pakko syödä (tähän kaksoisleukahymy).

Pullahiiriluontoni ei siis näköjään kadonnut yhtään mihinkään. Mutta dieetin aikana olo oli niin hyvä, että koitan jatkossa vaihtaa ainakin osan suklaista  protskupatukkoihin ja kotona syödä vähähiilihydraattista sapuskaa. Syön vain kasvis -ja kalaruokia, joten menu vaan on aika tylsä varsinkin ilman värillisiä kasviksia. En varmasti aio enää kertaakaan syödä kuivaa marinoimatonta tofua, jota vetelin varmaankin joka toinen päivä. Muut ateriat olivat joko feta-cashewpähkinäsalaatti tai lohi. Kolmella aterialla kuusi viikkoa, siinähän se meni kuitenkin yllättävän mukavasti.

Kuten Mantsi jo mainitsikin, rahaa ruokaan kuluu dieetin aikana rutkasti enemmän kuin normaalisti, emmekä edes ostaneet diettiin kuuluvia kalliita pillereitä ym. jauhoja. Mutta kyllä ilman niitäkin pärjäsi vaan syömällä ja liikkumalla. Tosin onnistuin rasittamaan vasemman polveni liian tiuhalla asfalttijuoksemisella viikon 4 kieppeillä, joten kaksi viimeistä menivät aika lailla ilman treeniä.

Ei tässä nyt mitään aivan ihmeitä ole tapahtunut vaikka joku kuulemma niin väittikin. Tippunutta kilomäärää en tiedä, mutta ylhäällä vähän huono ennen ja jälkeen -kuvani.  Ne olisi tietysti pitänyt ottaa samoissa vaatteissa eikä varsinkaan löysässä topissa. Mutta tuo lila paita oli dieetin alussa niin törkeän näköinen päälläni, että voi moro.

Anyway, nyt kun on alkuun päästy niin homma jatkuu. Varsinkin käsitreeneillä, joita onnistuin välttelemään uskomattoman tehokkaasti. Minä ja allini lupaamme olla vuodenvaihteeseen mennessä kokoa S! 

Jos joku haluaa kokeilla haastaa itsensä superdiettiin, se käy täällä: http://www.fitfarm.fi/. Eipä ole mitään pahaa sanottavaa.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Supermegakuntokuuri - keskivälin tilannekatsaus


Jutan superdieetti on nyt tasan puolessavälissä. Enää 3 viikkoa edessä ja sitten maitorahka hellittää kuristavan kurkkuotteensa. Tai sitten ei.


Sontsin puolivälin ajatukset

Suklaata! Kakkua! Karkkia! Pullaa! Jätskiä! Lettuja! Donitseja!

Jos ennen elämä meni tätä mantraa hokiessa, niin nämä 3 viikkoa ovat tehneet jo aikamoisen muutoksen. Nyt  heikko hetki iskee vain noin pari kertaa viikossa, mikä on oma ennätykseni koko maallisen herkkupyllyvaellukseni aikana. En ole kuitenkaan repsahtanut kertaakaan, vaikka olenkin vähän itkenyt muiden namilautasten äärellä.

Muut....ja minä.

Olen myös ihan vahingossa löytänyt urheilun ilon, joka on johtanut yöllisiin juoksusessioihin pitkin sateisia katuja. Hypin myös nolosti Zumbaa kotona, jonka lisäksi ainakin yritän tehdä 4 kertaa viikossa dieetin karmean kotitreenin. Sen menestys on ollut vähän vaihtelevaa, mutta silti. Voi Jutta minkä teit.

Mieltä ylentävä kipittelynäkymä.


Ruokavalio tuntui aluksi aika älyttömältä, mutta oikeastaan se helpottaa elämää ihan hirveästi. Ei tarvitse miettiä, että mitäs sitä tänään söisi, ja ruokakauppakäynnit hoituvat hetkessä. On myös kiva syödä ruokaa, josta oikeasti tulee hyvä olo (menun muuten löytää aiemmasta postauksesta). Maha ei ole ollut enää yhtään turvotuspallero.

En omista vaakaa enkä jaksa hääriä mittanauhan kanssa, joten en osaa antaa mielenkiintoista faktaa läskienlähdön suhteen. Huomasin kuitenkin jo viikon 2 kohdalla, että tuulitakki ja vanhat kireät paidat eivät enää purista yhtään, eli on tässä jotain tapahtunut. Katsotaan jos vielä joku kaunis päivä mahtuisin niihin kaapissa odotteleviin vanhoihin farkkuihin. Voin kertoa, että vielä tällä hetkellä kyynel vierähtää kun niitä yrittää päälle änkeä.

Mutta vielä on puolet jäljellä, ja ensi viikolla on kuurin virallinen tankkauspäivä. Silloin me herkutellaan. Ja aion syödä pullaa ja suklaata. Ja ihan oikeasti mennä sen jälkeen lenkille.

PS. Arvatkaa onko helppo ähkiä vatsalihaksia kun pitää tuijottaa tätä todella kannustavaa tyyppiä:




Mantsin ajatuksia koettelemuksesta

Doddiih! Se ois nyt sit kolme viikkoa takana ja hienosti on menny. Jei!

Kaikkein vaikeinta oli alussa koittaa syödä ja juoda niin usein ja niin isoja määriä kuin kuurilla olisi tarkoitus. Eli nälkää ei ole todellakaan tarvinnut nähdä. Muutaman kerran on ollut jopa pakko jättää iltapala välistä kun oli vieläkin ähky edellisistä ruoista.

Ei sillä ettei erinäisiä mielitekoja olisi silloin tällöin tullut. Paahtoleipää, tomaattista pastakastiketta, sipsiä, nomm. Eräskin päivä meni suklaasta haaveillessa. Kaivoin jopa kaapista levyn tummaa suklaata esille, taitoin irti yhden palan ja tuijotin sitä aikani. Ai että se olisi maistunut hyvältä!
Käänsin kuitenkin pääni pois, totesin olevan ruoka-aika ja lähdin valmistamaan sapuskaa. Suklaapala jäi yksinäisenä pöydälle, muistin sen vasta seuraavana päivänä ja laitoin pois. Victory!



Kaikenkaikkiaan noiden herkuttelufiilisten kanssa on päästy todella helpolla. Ne ovat olleet hyvin ohimeneviä eikä niitä edes kovin usein tule. Repsahduksilta on vielä toistaiseksi säilytty.

Mitä urheiluun tulee, on ollut ihan mahtava päästä taas liikkumaan enemmän. Erinäisistä vammoista johtuen on moiset ollu tauolla harmittavan pitkään, mutta nyt kun lääkäri on taas antanut luvan liikkua niin olen ottanut kuntoilusta kaiken ilon irti (tai siis silloin kun ei tee kipeää).

Aerobiset ei ole paha rasti, sen ku pistää tuulemaan. Enemmän haastetta on ollut kotitreenin kanssa ja lihasliikkeet on kyllä ihan oikeasti tuntunukin. Juuri kun alkaa jaksamaan tarvittavat toistomäärät, ne lisääntyvät.
Mutta kyllä tulostakin on onneksi tullut, muahhahaa! Muutama paita jotka on aiemmin ollu tiukkoja on nyt jäänyt löysäksi, olo on ollut vähemmän turvonnut ja lihaksia on alkanut erottumaan ihan eri tavalla.
Katsotaan miltä sitten dieetin jälkeen näyttää. Sitä odotellessa!


Nii ja tankkauspäivää! Mmm.














maanantai 1. huhtikuuta 2013

Päääsiäiiineeen tralalalallaaa

Muhahhahaa!

Saatiin lukijalta ihan mahtava haasteidea ja päätettiin nyt toteuttaa se. Hieman ehkä ollaan ajoituksissa pielessä, mutta vielähän se pääsiäinen kuitenkin on, joten ehkä se ei haittaa.
Haastamme tehtävään muutaman ystävämme (koekaniinimme), katsotaan miten he suoriutuvat siitä.
Tarkoitus olisi siis etsiä nuo pääsiäispuput käsiimme ja ojentaa heille kartat joihin on merkitty ruksi osoittamaan aarteen paikkaa. He pääsevät sitten suunnistamaan tämän avulla kätkön luokse. Katsotaan miten hyvä suuntavaisto kavereiltamme löytyy.

Hyvää pääsiäistä!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Supermegakuntokuuri

Terppa pitkästä aikaa!

Meillä on molemmilla alkanut kunnianhimoinen haaste - Jutan superdieetti! Kyseessä on 6 viikon tiukka ruokavalio, jonka noudattamisen lisäksi pitää nostaa pyllyä ylös penkistä ihan reippaasti. Läskinpolttorupeamaan kuuluu nimittäin 4 aerobista ja 4 lihaskuntoa joka viikko. Ne ollaan hoideltu lähinnä kävelemällä, zumbaamalla ja Jutan kotitreenillä.

Sontsin kaveri menetti kuurin aikana 8 kiloa (Essi olet meidän sankari), ja tavoitteet on meilläkin aika kovat. Teemme puolessavälissä vähän tilannekatsausta, ja lopussa sitten tietysti pamahtavat näkyville ennen ja jälkeen -kuvat (paitsi jos tilanne on yhtä epätoivoinen kuin aloittaessa, hehheh. Okei ei Mantsilla, mutta mulla. T. S).

Nyt mennään päivässä 5, ja tähän mennessä ollaan pistelty naamariin pääasiallisesti proteiinipitoisia ruokia sekä kasviksia. Maitorahkaa useamman kerran päivässä marjojen ja sokerittomien mehukeittojen kera, sekä satunnaisesti pieniä määriä hiilihydraattia. Huomio sanalla pieniä. Joka päivä tietenkin samalla linjalla. 

[insert ruokaohjeistukset]

Menu saattaa kuulostaa aika masentavalta, mutta itse asiassa se on ihan mukava. Ruokaa pitää pistellä poskeen 2,5-4 tunnin välein, joten nälkä ei pahemmin pääse yllättämään. Vettä pitäisi juoda 3-4 litraa päivässä (...) ja lisäksi kuurissa suositellaan käytettävän erilaisia rasvanpolttotuotteita. Niitä ei olla vieläkään ostettu, mutta harkinnassa ovat. Tärkeintä on noudattaa ruokavaliota tarkasti: hairahduksia ei sallita.

Pääsiäinen on siis mennyt surullisesti ilman suklaata, pashaa ja mämmiä. Mutta toivottavasti tulokset auttavat kuivaamaan kyyneleet. Palaamme asiaan.





(Muokattu 6.5.)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Ja niin tuli ommeltua


"Sontsi! Annan sinulle 10 päivää aikaa. Budjetti on vapaa, mutta kehoitan pysyttelemään minimimäärässä. Apunasi saat käyttää muita vaatteita tai kankaita, nappeja, vöitä ym. koristuksia, sekä vapaaehtoisia tuttaviasi helpottamaan ompelu-urakkaasi. Mahdolliset avustajat eivät kuitenkaan saa puuttua millään lailla suunnitteluprojektiin.Työstä tulee ottaa kuvat ennen ja jälkeen. On myös toivottavaa että yhdessä jälkeen -kuvassa olet pukeutuneena asuun julkisessa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä.Raportoi onnistumisesi blogiin ylempänä olevien ohjeiden mukaan ja ole hyvä ja kirjoita niin paljon mokistasi, huonoista ratkaisuistasi ja älynväläyksistäsi kuin vain osaat ja uskallat, emme kiellä ollenkaan!"Sinun tulee ostaa kirpparilta mahdollisimman ruma vaatekappale, jonka tämän kuluvan kymmenen päivän aikana muokkaat sellaiseen uskoon että kehtaat sitä julkisesti pitää ylläsi."


Varmaan kenen tahansa muun mielestä haaste olisi naurettavan helppo. Mutta ihmiselle, joka ihan oikeasti tuhersi itkua ennen ala-asteen pakollisia käsityötunteja, oli asiassa sulattelemista. Ajatus mysteerimömmöjuomasta alkoi tuntumaan äkillisesti oikein miellyttävältä ja hetken mietinkin luovuttamista. Mutta koska se olisi noloa ensimmäisessä haasteessa, suuntasin mummojen suosimalle kirppikselle ja löysin parilla eurolla seuraavanlaisen uskomattoman kaunottaren:

Huomatkaa taustalla lamaantuneena tuijottava kissa.






































Joillakin ihmisillä on synnynnäinen taito suunnistaa aina oikeaan suuntaan, koota Ikean mikä tahansa asia ja ommella vaate ilman mitään ohjeita. Koska olen miljoonien kilometrien päässä kyseisestä ihmistyypistä, piti pistää kaveri hommiin. Valloittava assistenttini Annukka kuitenkin on äärimmäisen tiukka muikkeli, ja jouduin ompelemaan koneella. Autolla ajaminen on paljon helpompaa - poljinjalkaani iski uskomaton kramppi kun pelkäsin ryssiväni koko homman.

Huomatkaa armottomasti kyyläävä kissa.







































Oli alusta alkaen selvää, että paidasta pitää saada hame. Halusin suoriutua hommasta nopeasti, enkä sortunut assistenttini ideoihin vaihtaa nappeja tai lisätä muita krumeluureja - siinä sitten leikeltiin hihat pois, surrattiin eestaas ja lähinnä voivoteltiin, että peittääkö tää ees persettä.

Tässä tänään koulun ruokalan edessä kuvattu lopputulos:







































Kyllä se jonkinmoiselta hameelta näyttää. Assistenttini avokin mielestä kuvio on epäilyttävä eikä ihan tätä päivää , mutta pystyin huoletta käyttämään härpäkettä julkisesti. Mission completed!

Tehtävään kulunut aika: n. 2 h (sisältää paidan metsästyksen)
Kulunut budjetti: n. 3 €
Tehtävän vaikeusaste: menneisyyden traumoja mieleen nostava
Nolousaste: tässä tapauksessa ei huolta